31.10.2016

30 Päivää kirjailijana



Entä jos...
Et enää ajattelisi sitten kun...
entä jos seuraavat 30-päivää ajattelisit, että olet jo

kirjailija!


Keskity kuukauden jokaisena päivänä yhteen asiaan kirjoittaessasi. 

1. Tarkkaile tuttua ympäristöä, ja mieti mitä siitä voisit kirjoittaa suoraan tarinaan?
2. Keskity kaikkiin aisteihin, mitkä aistit ovat käytössä, kun astut katkeavan oksan päälle?
3. Tarkkaile lähimmäisiäsi, onko heillä maneereja puheessaan tai liikkeissään, miten ne voisi liittää tarinaan?
4. Kasaa tarinan henkilögalleria. Tee tyypeistä eläviä, rakentamalla kukin kolmesta todellisesta henkilöstä, jotka tunnet.
5. Tuo esiin tyyppien perusluonne, tunteiden kautta. Mikä on näkyvä tunne, mitä sen taustalla voi olla? Käytä apuna Tunnepyörää.
6. Mikä on itsellesi rakkain asia maailmassa, tuo se tarinaan jossain muodossa.
7. Oletko joskus vihannut jotakuta, tuntenut katkeruutta tai kaunaa. Tuo ilkimys tarinaan ja käsittele omia tunteitasi tarinan kautta. Miksi olet katkera, tai mikä herätti vihasi?
8. Laita tarinan päähenkilö tekemään jotain, ikäiselleen tyypillistä.
9. Onko tarinan koko kehys alkanut hahmottua mieleesi? Mikä on tarinan ydinkertomus? Miksi se vaatii tulla kirjoitetuksi. Näytä lukijalle, mistä tarinassa on kyse.
10. Onko tarinasi dekkari, scifi, fantasia, vai jotain muuta? Olipa lajityyppi mikä tahansa, etsi samaa lajityyppiä oleva kirja, poimi kirjasta kohtaus, jota mukaellen kirjoitat omaan tekstiisi kohtauksen. Ihan kuten taidemaalarit harjoittelevat kopioimalla toistensa tyylejä, myös kirjailija oppii, tutkimalla toisten kirjailijoiden tapaa kertoa asioita.
11. Mikä on päähenkilön suurin pelko? Miten henkilö joutuu voittamaan pelkonsa, puolustaessaan hänelle elämässään tärkeintä asiaa. 
12. Selaa valokuva-albumia, tai pinterest valokuvia, poimi kuvista tunteita, ja kirjoita ne henkilöillesi.
13. Kirjoita kohtaus, jossa aika kuluu nopeasti ja toinen jossa aika matelee, miten tuo tulee tekstissä esiin?
14. Kirjoita jotain, johon lukija voi samaistua ja ehkä rakastua.
15. Kirjallisuus ja taide ovat täynnä symboleja. Valitse tekstiisi sopiva symboli, tutki sen taustoja ja liitä se tarinaan, jotta tarina saa maagista syvyyttä.
16. Jokainen kirjoittaja pelkää paljastavansa itsestään jotain, mitä ei halua paljastaa. Kirjoita siitä, mitä eniten pelkäät kirjoittaa. (Jos joskus julkaiset tekstin, sen voi toki pyyhkäistä editointi vaiheessa pois.) Ole rohkea!
17. Tänään on aika pudottaa koko tarina mustimpaan mutaan. Mikä on pahinta mitä päähenkilölle voi tapahtua, entä sen jälkeen vielä pahempaa, voiko vielä jotain pahempaa sattua? Laita se sattumaan, nyt on aika punnita miten syvästä kuopasta lähdetään loppua kohti ylös ponnistamaan.
18. Tänään kai jo kyllästyttää koko tarina. Laita päähenkilö marisemaan kohtaloaan, itkemään ja parkumaan "miksi aina minä?" tänään on räytymispäivä. 
19. Joko tarina on alkanut elää omaa elämäänsä? Onko juoni muuntautunut? Näytä lukijalle uusi päämäärä, mikä on tarinan tärkein pointti.
20. Mieti genreä jota kirjoitat, miten saat tarinasi erottumaan joukosta? 
21. Ota panoraamakuva tarinastasi (ajatuksissasi). Kuvaile mitä näet.
22. Mikä on se tarina, jota omasi muistuttaa eniten? Mitä samaa tarinassa on? Luo tarinoiden välille konkreettinen yhteys. Mainitse aiemmin kirjoitettu tarina tekstissä, jossain sivulauseessa.
23. Kirjoita tänään kaikki kaikkitietävän suulla. Voit hypätä kenen tyypin kelkkaan tai ajatuksiin tahansa.
24. Kirjoita nyt päähenkilön suulla. Vain se mitä päähenkilö näkee ja tuntee, näkyy ja tuntuu tarinassa.
25. Tarkenna kuvakulmaa, keskity tänään pieniin yksityiskohtiin.
25. Kerro mitä tapahtui ennen ensimmäistä kohtausta. 
26. Mitä tapahtuu viimeisen kohtauksen jälkeen. Näin voit hahmottaa, oletko todella aloittanut alusta, ja onko loppu oikeassa kohtaa.
27. Tänään voit paljastaa päähenkilön suurimman heikkouden.
28. Onko jollakulla tarinassa suuri salaisuus, on aika paljastaa se.
29. Jos tarinan pahis olisi päähenkilö, miltä tarina hänen silmiensä kautta näyttäisi?
30. Lue kaikki läpi, ihaile sitä, miten aivosi taipuvat tuottamaan uskomattomia tarinoita. 

Koitko kuukauden aikana tyhjän paperin kammoa tai kirjalijan lukkoa? 



28.10.2016

Tavallisen harmaa päivä


Harmaa, väreistä värittömin. Mustavalkeita kuvia katsellessa, harmaan eri sävyt alkoivat kiehtoa. Tänään otin kameran ja tutustuin tarkemmin harmaan moniin ulottuvuuksiin.

Ulkona oli totisesti syksyisen harmaa päivä. Tämän kuvan voisi julkaista mustavalkeana, eikä kukaan huomaisi eroa. Niin väritön on syksyinen taivas puiden latvusten takana.


Sattumalta kameran linssi poimi tällaisen harmaan möhkäleen, läheltä kotipihaa. Tuota oksasumppua katsellessa en voinut olla ajattelematta, "Ihan kuin tarinani, kun ne hakevat muotoaan". Sekava läjä ideoita ja juonia, jotka punoutuvat toistensa lomiin, toiset niistä ovat vahvoja, toiset vain ohuen ohuita, mutta jokaisella niillä on sekasotkussa oma tärkeä paikkansa. 


Pihamaalta silmiini osuivat myös harmaa, murtumia saanut kaivonrengas, jossa tapaamme polttaa puita, syksyn pimeinä öinä. 


Sekä aikaa sitten turvallisuutensa menettäneet tikkaat, jotka rakennettiin reilu vuosikymmen sitten, kun taloa maalattiin. Jokin siinä, miten luonto ottaa haltuunsa ihmiskäden tekeleet, on liikuttavaa. 


Rakkaita harmaita ovat myös auto, jota ilman elämä maalla olisi, jos ei mahdotonta, niin ainakin hankalaa.

 

Siveltimet, joita en vielä ole ottanut tosissani käyttöön, koska ovat niin suloisia harmaine varsineen.


Kotimme on rakennettu sotien jälkeen. Jotain sympaattista on tässäkin harmaassa kapistuksessa ja noissa johtokimpuissa. Vanha sulaketaulu, kera uuden suoralukumittarin. Tämä kaikki on olohuoneessa katon rajassa. Menneisyys ja nykyisyys kohtaavat. 


Tämä sohvanurkkaus on lempipaikkani, kun tartun kirjaan tai käsityöhön.


Harmaa päivä, harmaata kaikkialla ympärilläni, mutta enää harmaa ei tunnu vain alakuloiselta ja surkealta, siinä on jotain lempeän lämmintä ja kotoisaa.


Mikä on sinun lempivärisi? 
Onko se väri, jota et pitänyt lempivärinäsi, mutta jolla olet huomaamattasi
ympäröinyt elämäsi?

26.10.2016

NaNoWriMo valmistautuminen

Ensi tiistaina se alkaa, NaNoWriMo.

En vielä tiedä, keskustelenko ryhmissä, vai keskitynkö vain oman tekstini eteenpäin viemiseen. Tarkoitus on kirjoittaa marraskuun aikana 50 000 sanaa, 1666 sanaa päivässä. Ilman kritiikkiä, ilman jatkuvaa paluuta editoimaan juuri kirjoittamaansa.

NaNoWriMon tarkoitus on keskittyä tekstin tuottamiseen. Se on hyvä kurssi luovan kirjoittamisen ytimeen. 1666 sanaa päivässä, millään muulla ei ole väliä. Laatu on tässä vaiheessa täysin toisarvoinen asia. Luit oikein. Laatu ei ole tavoite, vain määrällä on merkitystä. Laatuun keskitytään myöhemmin muokkaus vaiheessa.

Tarina jota alan kirjoittaa, alkaa olla hyvin kuosissa. Idea alkoi kehittyä toista tarinaa editoidessa, idea laajeni ja yhtäkkiä huomasin kohtausluettelon valmistuneen kuin varkain. Nyt mietin limittäväni tarinaan toisen, joka lisää jännitystä ja tuo aimo annoksen lisää konflikteja, joita hyvässä tarinassa aina tarvitaan.

Olen kirjoittanut osan kohtauksista jo auki, muutamalla lauseella. Lokakuun kääntyessä marraskuuhun kirjoitan kohtaukset ja dialogit, takaumata ja kaiken epämääräisessä järjestyksessä, ehkä sen mukaan, mikä kohtaus minäkin aamuna eniten kiehtoo mieltä. Kohtausten järjestystä en ole vielä lyönyt lukkoon. Siihen keskityn paremmin, kun alan editoida tekstiä. Näin voin antaa henkilöille lisää tilaa temmeltää, melko tarkasti rajaamallani pelikentällä.

Paljonko aikaa vie kirjoittaa nuo 1666 sanaa? Luulen että selviän tuosta kolmessa, ehkä neljässä tunnissa, mutta tuskin nuo tunnit jonoon asettuvat. Luultavasti kirjoitan paljon aamulla, jonkin verran päivällä ja vähän illalla.

24.10.2016

Kaksi kuukautta jouluun

Olen jouluihminen, en aivan mahdoton koristelija, tai ainakaan en ota kovin paljoa ennakkoa, asian suhteen. Mitä nyt parit ulkovalot olen viritellyt. Johdot on helpompi suoria ja valot sommitella, kun ei ole kymmentä astetta pakkasta.

Joulun ennakoinnin olen aloittanut jo varhain. Tässä kuvassa 4v. ilmeisesti jo keväällä?


Ennakointiin kuuluvat myös Juhlapöydän konvehdit, joita tulee syötyä ennen joulua, niin etteivät ne enää oikein jouluaattona maistu. Suosikkimakuni on Zabaglione.


Ensilumen ehtiessä maahan, virittelen yleensä ulkokuusen olohuoneen ikkunan taa. Tässä viimevuotista jouluidylliä. Melkein voi kuvitella tontun tuolta varjoista kurkkaavan.


Joulu on muuttunut vuosien myötä. Lapsena odotti lahjoja, sitä jännitystä jota kalenterin luukkujen väheneminen tuotti. Jouluaattona oltiin kuin sähikäiset, ryntäilimme ikkunasta toiseen, odottaen hetkeä kun hämärä alkoi pellonreunaan hiipiä. Äiti valmisteli joulua pitkin syksyä, päiväkodissa ja myöhemmin koulussa askarreltiin eräskin tonttu-ukko.

Omalla kohdallani lapsuuden joulu venyi, nuorempien sisarusten toimesta aina nuoruuteen asti. Melkein yhtä mukavaa, kuin odottaa lapsena joulua, oli seurata pienten sisarusten joulunodotusta. Kotoa muutettuani jouluun kuului hiukan erilaista juhlintaa. Kävimme aattokirkossa, vanhempien luona syömässä ja iltaa istuimme ystävien kesken. 

Lasten tultua joulu muuttui taas jouluiseksi tonttuseikkailuksi, askarteluineen, joululauluineen ja monine herkkuineen. Ja yhtäkkiä havahtuu siihen, että omat lapset aikuistuvat, käyvät syömässä ja palaavat omaan kotiinsa aattoiltaa viettämään. 

Tämä joulu on ensimmäinen jouluni mummona. Millaisia muutoksia se jouluuni tuo, jää nähtäväksi. Ehkä kirjoitan pienen joulutarinan lapsenlapselleni. Tarinan siitä, miten mummini uskoi tonttuihin, näki näiden pienen pieniä jälkiä hangella, ja kuuli tiu´un kilahduksia hiljenevässä syysillassa. 

20.10.2016

Toinen intohimoni

Kirjoittamisen lisäksi, pidän suunnattomasti öljyväreillä maalaamisesta. Olen maalannut kauemmin, kuin kirjoittanut, tai no opin kyllä kirjoittamaan ensin. Tämä taitaa olla niitä, muna vai kana kysymyksiä, joten siirrytään aiheeseen.

MAISEMA öljy kankaalle 62x72cm





Maisema maisemassa jossa sen maalasin, tosin maalasin tämän hiukan vehreämpään aikaan.

Maalaaminen, kuten kirjoittaminenkin on kausiluontoista. Kirjoitan enemmän kesällä ja maalaan talvella, vaikka tärpätintuoksusta johtuen, olisi varmasti järkevämpää toimia juuri päinvastoin. Mikäli maalaus viehättää, voin tilauksesta maalata juuri sen maiseman, jonka seinällesi haluat. Lisätietoja tästä ja muista maalauksista, saa osoitteesta satujose@gmail.com

19.10.2016

Kissa elämää


Mulla on tylsää, toinen vaan nukkuu ja nukkuu. Olen kyllästynyt, herää jo! Murahda edes. Hiivin lähemmäs, kun olen puolen metrin päässä, luomesi värähtävät, tiedät että olen tässä, mutta leikit tietämätöntä. Odotan että suljet silmäsi uudelleen ja täppään kylkeäsi. Nostat pääsi ja muriset, mutta olet tullut laiskaksi, tai ehkä vain huomasit että olen paljon sinua nopeampi, etkä enää viitsi juosta perääni.


Mietin syvällisiä, sohva on lämmin ja pehmeä. Vaivun melkein uneen, kun tunnen sen, pienen hipaisun kyljessä, hemmetin härppä. Avaan silmäni ja tuijotan vihaisesti kirjavaa ilkimystä. Tiedän että se haluaisi leikkiä, mutten jaksa, viitsi, eikä minua kerta kaikkiaan kiinnosta, murahdan. Joskus väsyn todella, kun nuo eivät ymmärrä, päästävät härrän perääni, menin ulos tai tulin sisälle, ei hetken rauhaa. Kenen idea oli tuoda parin kuukauden ikäinen pentu kotiini ja kuvitella että minä pitäisin järjestelystä?


Elämä nyt vain on niin kivaa, etten jaksa nukkua. Hypin ja pompin ympäri huonetta. Vasta illalla kun nuo rauhoittuvat tv:n ääreen, kiipeän syliin ja nukun. Nukkuisin kyllä aamuun, jos saisin nukkua suuressa pehmeässä vuoteessa, mutta nuo eivät huoli minua unikaverikseen, joten herätän heidät joka aamu kolmelta.


Anna minun istua hetki rauhassa, ehkä suovun sen jälkeen leikkimään, tai haen sinulle hiiren pellon laidalta, mutta anna minun nyt istua hetki rauhassa.

17.10.2016

Sunnuntaina Kristuksen kirkastumisen kirkossa

Olen viimeaikoina tutustunut sukuni historiaan. Katsellut paljon vanhoja valokuvia, kuunnellut tarinoita edeltävistä sukupolvista ja sunnuntaina päädyin Kristuksen kirkastumisen kirkkoon.


En kuulu kirkkoon, mutta käyn kirkossa. En ole erityisen uskovainen, mutten täysin ateistikaan. Sunnuntain kirkossa käynti, liittyi somasti sukuni historiaan. Kontiolan herättäjäjuhlia vietettiin aivan tuossa naapurissani, 100v. sitten heinäkuussa 1916 ja noita juhlia tänään kirkossa muisteltiin.

100 vuoden takaisissa seuroissa tai seurojen jälkeen, tapasivat iso-isovanhempani. Iso-isoäitini oli yöpynyt ystävänsä kotona, iso-isoisäni sattui olemaan kyseisen ystävän veli.


Heinäkuun seurojen jälkeen, he tapasivat kai muutaman kerran, ennen joulukuussa vietettyjä häitä. Seuraavan vuoden 1917 syyskuussa, kun Suomi kipuili kohti itsenäisyyttä, syntyi nyt jo edesmennyt mummini.


Tunsin mummini liki 40-vuotta, enkä koskaan kyllästynyt kuulemaan tarinoita menneiltä ajoilta. 

Aina kun käyn kirkossa, mietin miksi en käy siellä useammin. Ei siksi, että saisin yhteyden johonkin korkeampaan voimaan tai tuntisin sielunrauhaa, vaan koska kirkossa aika pysähtyy, eikä sitä tunnetta helposti muualla saavuta. Kun vilkaisee virsikirjasta vuotta, jollain virsi on ensikertaa päätynyt kirjaan, 1500-luvulla, 1600- luvulla kirjoitetut virret saavat mielikuvitukseni lentoon. Millaista oli noiden ihmisten elämä, jotka veisasivat virsiä samoilla sanoilla, kuin minä 450-vuotta myöhemmin. 

14.10.2016

Microsoft Word Käsikirjoitusohjelmana

Tutustuin Anders Vacklinin kotisivuihin ja löysin sieltä linkit erilaisiin käsikirjoitusohjelmiin. Olen jo pidempään etsinyt ohjelmaa, jolla käsikirjoituksen voisi pitää "paremmin" kasassa. Niin kuin usein käy, vastaus ongelmiini oli lähempänä kuin arvasinkaan. Kirjoitan Wordillä, joten otin itseäni niskasta kiinni, ja kokeilin miten perus word taipuu käsikirjoituksen alle. Ja hyvinhän se. Ainut mitä noissa käsikirjoitusohjelmissa oli lisänä (näin koen, voin olla väärässä) on kohtausluettelon luonti "muistilappuina". Tähän ongelmaan tutustun Exeliä taivuttelemalla myöhemmin.

Mutta ensin siis Word. Olen kirjoittanut myös OpenOfficella sekä Google Dogsilla ja muutamalla muulla ohjelmalla ja päätynyt monen mutkan kautta siihen lopputulokseen, että Word on mukavin, kätevin ja jotenkin helpoin ohjelma. Ehkä vain siksi,  että olen käyttänyt sitä eniten. Joka tapauksessa, tutustun noihin muihinkin uudelleen jossain kohtaa. (Olen käyttänyt niitä muutama vuosi sitten, joten ovat ehkä kehittyneet salaa paremmiksi, kuin tuolloin olivat)

Tässä vinkkini kuinka käyttää Wordia käsikirjoituksen luontiin ja hallintaan.


Olen minä nuo ylärivissä olevat otsikot aiemminkin huomannut, mutten oikeastaan miettinyt, miksi ne ovat siinä. Ne ovat siinä siksi, että sisällysluettelon luonti sivuun onnistuu kätevästi.


Tähän tapaan. Tarinan nimi, Synopsis ja Henkilöt, Osa 1, Osa 2, Osa 3, sanat ovat maalasin ja painoin Otsikko 1. Nämä sanat jäävät sivupalkkiin. Klikkailemalla noita nuolia, kaiken "ylimääräisen" saa piiloon.


Sanan Nimi: laitoin Otsikko 2:lla ja nuo Ikä, Ammatti ym. Otsikko 5:lla. Noin saan klikattua auki, kunkin henkilön tiedot tuohon sivuun, tarkistaakseni yksityiskohtia. Tämä listahan voi olla tasan niin pitkä, kuin haluaa henkilön piirteitä, tunteita tai muuta eritellä.


Henkilögallerian alle loin Luku 1,  Luku 2,  jne. niihin valitsin Otsikko 3. Kohtaus 1, Kohtaus 2, jne. on taas Otsikko 5. Kohtaus sanan jälkeen voi kirjoittaa n. 50 merkkiä, jotka jäävät tuohon esille, näin syntyy kohtausluettelo.


Klikatessa kutakin osaa, lukua tai kohtausta, kursori siirtyy suoraan tuohon kohtaan, esimerkiksi voi avata Henkilöt kohdan ja valita henkilön, jonka iän tai muun yksityiskohdan haluaa tarkistaa, enää ei tarviset juoksuttaa sivuja edes takaisin, löytääkseen tiedon jostain.



Huomautukset, mitä teksti vielä kaipaa, on kätevä tehdä kommenttiruuduilla.



Kommenttiruudut saa esiin Tarkista välilehdeltä. Sivupalkkiin voi valita pelkät kommentit ja niihin tehdyt muutokset. Tätä voi käyttää kun haluaa yhdellä silmäyksellä nähdä paljonko kommentteja (muokkaustarvetta) tekstissä vielä on.








Sivupalkista saa esiin myös etsi ja korvaa toiminnon, joka on hyvä apu, kun vaihtaa ihmisen nimeä tai ammattia.

Myös synonyymisanasto löytyy kätevästi ylhäältä työkaluriviltä, sivupalkki kuvakkeen vierestä.

Loin tällaisen "pohjan" johon alan kasata tarinaa. Talletin pohjana, ja valitsen aina uuden pohjan, joten tätä "runkoa" ei tarvitse joka tekstille alusta asti rakentaa.

Uskon että useimmille paljon kirjoittaneille, tämä kaikki on tuttua, mutta vaikka itse olen kirjoittanut vuosia, en ole koskaan "perehtynyt" kunnolla tutuimpaan kirjoitusohjelmaan. Mikä on jotenkin hassua, noloa ja saa olon tuntumaan tyhmältä. Tämän jälkeen en enää tarvitse tuhatta ruutuvihkoa, joissa pyrin pitämään asiat järjestyksessä, pystymättä kuitenkaan tuohon.

Pyydän anteeksi huonolaatuisia kuvia, ja sitä, etten pystynyt kuvien päälle piirtämään tarkennuksia. Jostain syystä koneeni kuvankaappaustoiminto on alkanut ilkeillä, ja heittää kuvat vinoon, liitettäessä.

Jos joku tietää mistä moinen ongelma iMacissä voi johtua? Paljastakoon salaisuuden.


12.10.2016

Kotitoimisto



Pieni kotitoimistoni on siisti ja mukava. Olen joskus omistanut työhuoneen, mutta todennut sittemmin, ettei eristyksissä oleva huone ole minua varten. Haluan olla yhteydessä muihin, myös silloin kun kirjoitan. Tai suomeksi, jos olen ihan yksin, en oikein osaa kirjoittaa. Liekö perua siitä, että isossa perheessä kasvaneena, läksyt piti tehdä ympäröivästä hälystä huolimatta. Nyt kaipaan tuota hälyä, voidakseni kirjoittaa. Joka tapauksessa, olen hyvin tyytyväinen tähän avoimeen kauniiseen tilaan, josta näen ja kuulen mitä ympärilläni tapahtuu. 


10.10.2016

Koneen puhdistus ja pesu


Pelkkä puhdistus vain. Olen siirtänyt 2000 kuvaa muistitikulle ja poistanut 8000. Luit oikein, kahdeksantuhatta kuvaa! Neljän vuoden ajalta. Laiskuuttani en ole poistanut kuvia heti, kun olen ottanut 200 kuvaa kerralla, oravasta tai rusakosta.

Sama työ tekstien kanssa, niitä on vähintään tuhat, ehkä kaksi tuhatta, ideaa, tarinaa, valmista, vähän keskeneräistä tai pelkkää idean tynkää. Nyt ne ovat kaikki muistitikulla tallessa. Olo on vähintään keveä, jollei suorastaan iloinen. Olen viimeinkin tehnyt työn, jonka tekemistä olen vältellyt ainakin vuoden.

Jos mitään suuria ongelmia ei esiin tule, palautan koneeseen tehdasasetukset ja toivon noin lisääväni koneen käyttöikää muutamalla vuodella.

Oli se urakka, mutta tulipa tehtyä. Sunnuntaipäivä siihen meni.

7.10.2016

NaNoWriMo








Pian on käsillä National Novel Writing Month, eli NaNoWriMo

Mitä se on? Se on kuukausi, jolloin kirjoitetaan, miettimättä onko teksti hyvää vai huonoa, tärkeintä on että marraskuun 30 päivän aikana, saa kasaan 50 000 sanaa.

Miten se toimii? Ensinnäkin, luodaan tunnus sivustolle, jotta voi jutella toisten kirjoittajien kanssa, jakaa kokemuksia, ja mielipiteitä, pyytää neuvoja ja ohjeita, tai vaikka faktoja jos tarvitsee omaan tekstiinsä arkitodellisuuteen liittyviä tietoja esim. Uudesta-Seelannista. 

Luo uusi novellitiedosto sivustolle lokakuussa, jotta voit alkaa laskea sanamäärää marraskuussa. Varsinainen kirjoitus tapahtuu omalla koneella, NaNoWriMo sivustolle kirjataan vain synopsis ja lyhyt näyte novellista. 

Sivustolle kirjataan myös oma sijainti, ainakin maakohtaisesti, noin voi seurata mistä kaikkialta kirjoittajia kokoontuu marraskuussa tekstinsä äärelle. 

Päivittäin päivitetään sanamäärä sille varattuun kohtaan, jotta voi seurata omaa edistymistään, ja tietysti voit kerätä "merkkejä" sitä mukaan, kun saavuttaa asetetun tavoitteen.

Itsellenikin tämä kaikki on hiukan epäselvää. Olen kyllä aikonut osallistua useina vuosina, mutta vasta tänä vuonna tämä tuli mahdolliseksi, niin että voin todella keskittyä kirjoittamiseen kokonaisen kuukauden. 

Tämä kuuluu listaan "ainakin kerran elämässä". Vuoden kuluttua näen teenkö tämän uudelleen.  

5.10.2016

Tunnepyörä


Kirjoittaessa sokeutuu joskus niin, että unohtaa kuinka laaja on ihmisen tunneskirjo. Tässä oiva apuväline siihen kohtaan, kun tarina on jo valmis ja muokkaus vaiheessa, huomaa kaipaavansa kohtauksiin syvempää otetta. Tunnepyörästä voi katsoa, miten käyttäytyy ihminen joka inhoaa jotakuta, tai on vihainen tai onnellinen jne. 

Toivottavasti tästä on iloa ja apua teille muillekkin. 

Ja voihan tätä käyttää niissäkin kohtaa, kun joku ihminen käyttäytyy eritavalla, kuin olettaisi... pohtimalla miksi joku käyttäytyy kuten käyttäytyy, oppii paitsi ihmisyydestä, myös siitä, miten voi tarinan henkilöt laittaa toimimaan joko loogisesti tai epäloogisesti.

Nyt on jo lokakuu, pian täytyy alkaa valmistautuminen NaNoWriMoon 

Oletko osallistunut NaNoWrimoon?

3.10.2016

Blogiaihe

Jos bloggaat, olet varmasti törmännyt ongelmaan "Mistä ihmeestä kirjoittaisin tänään?" Ongelmaa on helpoin lähestyä miettimällä kolme asiaa, jotka juuri nyt kiinnostavat, tai osuvat silmiin, kuuluvat tv:mainoksesta, tai luit facebookista.

Tämän jälkeen pudottele nuo sanat näytölle, vaihtele niiden järjestystä ja kokeile liittää ne eri tavoin yhteen. Tokikaan kaikki ideat eivät ole superhienoja, mutta kun muutaman kerran kokeilee, löytyy varmasi yksi, jos toinenkin ihan mielenkiintoinen aihe postauksen pohjaksi.


Esim. Kamera, juhlat, apteekki

1. Miten juhliin kannattaa varautua? 
2. Miten ottaa hyviä kuvia juhlissa?
3. Millainen on hyvä kotiapteekki?
4. Mitä kaikkea apteekki nykyään tarjoaa, niiden tavallisten flunssalääkkeiden lisäksi?
5. Kameran puhdistus ja huolto. 

Jotenkin näin. 

Itse en kameran puhdistukseen ja huoltoon ole liiemmin perehtynyt. Joten siinä voisi olla mukava aihe, josta ottaa hiukan selvää, ja rakentaa kuvallisin ohjein mukava postaus. 

Ideointi vaiheessa ei kannata olla liian itsekriittinen, kirjoittaa vain mitä mieleen poksahtaa ja kun lista on riittävän pitkä, valikoi sieltä mieluisimmat aiheet ja alkaa rakentaa postausta.