24.1.2017

Olen hajamielinen

Luovuus nyt ei vain tunnu sopivan tähän kohtaan elämääni. En muista tehdä tehtäviä, joita Julia kirjassaan kehottaa.

Syksyn kiivaan kirjoittamisen jälkeen olen vaihteeksi lukossa. Tiedän että nopein tie päästä tästä on kirjoittaa. Mutta jokin minussa vastustaa kirjoittamista.

Mistä tämä tuli? Miksi tähän kohtaan? Miten tästä eteenpäin?

Tiedän joitain vastauksia, mutten likikään kaikkia. Tuntuu että nyt on sopiva aika, ottaa aikaa miettimiseen. Antaa ajan vain kulua hetken vertaa eteenpäin ja tutkia tilannetta sitten uudelleen.

En tiedä edes sitä, onko tämä ohimenevä pysäys, kuten tammikuu joskus on, kun joulu on ohitettu, mutta vielä ei ole kevätaurinkoa juuri näe, vaikka päivät pitenevät mukavasti.

Tämä voi olla myös ikäkriisi. Keski-ikäkriisi, kohta jossa olen hukannut kompassin. Maanantai aamuna heräsin ensi kertaa pitkään aikaan, ilman iloa uudesta aamusta. Olin hiukan hämilläni siitä tyhjyyden tunteesta, joka on saavuttanut minut näinä tammikuun alun viikkoina.

En pysty määrittelemään, mitä on se, mitä haluaisin tehdä. Nyt, ensi kuussa, ensi vuonna, loppuelämälläni.

Täytyy alkaa hahmottelemaan uutta karttaa. Luulen että tämä kaikki liittyy siihen että lapset ovat nyt täysi-ikäisiä, minulla on jo lapsenlapsi. Onko tämä identiteettikriisi? :) kuka tietää. Enkö haluakkaan olla kirjailija? Jos en halua, mitä ihmettä minä haluan?

Silloin kun päämäärä on selkeä, väsyttää rimpuilla sitä kohti, mutta kun päämäärä haihtuu, tuntuu pelottavalta rimpuilla mihinkään suuntaan, koska pelkää menevänsä vain enemmän hukkaan.

16.1.2017

Näpistelevä Lukija

Voisikohan tuota käyttää novellin nimenä? Ehkä kirjoitan joskus aiheesta novellin, mutta tänään keskityn miettimään, mitä noilla sanoillani tarkoitan. 

Se mitä seuraavaksi kerron ei liity mihinkään yksittäiseen kirjaan, vaan kirjoihin yleensä. 


Ja se voi olla syy pitkään lukemattomaan kauteeni. Olen ajatellut, että on "rumaa" hypellä kirja läpi niin, ettei lue jokaista sanaa ja rakenna tarkkaa kuviota lukemastaan. Olen "näpistänyt" tarinan ytimen, useiden satojen sivujen opuksesta. 

En tiedä saako tällaista kertoa julkisesti, että luen "selaillen" kirjat, jotka eivät jaksa kiinnostaa. Poimin mielenkiintoiset kohdat ja hyppelen ohi kohdat, jotka mielestäni toistavat jo kerrottua, vain hiukan eri kulmasta. Luen siis vain kirjan pääjuonen.

Tällaiseen huomaan sortuvani, etenkin paksuja sukusaagoja lukiessa. Silti, koen ettei tarina rikkoonnu lukutavastani huolimatta. Pikemminkin niin, että tutustun tarinaan riittävän hyvin, jotta saan kokonaisuuden esiin. En pakota itseäni lukemaan tekstiä, joka ei jaksa kiinnostaa, jos pakottaisin... kirja jäisi lukematta ja tarina jäisi kokematta. Kirja unohtuisi yöpöydälle, josta palauttaisin sen kirjastoon, määräajan umpeutuessa.

Uskaltaako kukaan myöntää tekevänsä samaa?


Onko se mitä teen, härskiä kirjailijan hyväksikäyttöä? Minähän poimin vain mansikat kakusta ja jätän huomiotta suuren osan siitä, minkä kanssa kirjailija on kirjoittaessaan taistellut huiman kauan ja vaivaa säästämättä.

Se, että kirjoitan itse, nostaa omaa kynnystäni tarinoida. Tämän "näpistelevän" lukutapani vuoksi ja siitä johtuen, koen että oman tekstini pitäisi olla joka lauseellaan, tarinasta jotain uutta kertovaa. Tarinan suvantovaiheet (lepohetket) eivät saisi olla niin pitkiä, että lukijaa alkaa kyllästyttää, tai että tämä alkaa harppoa, löytääkseen kohdan, jossa tarina taas imaisee mukaansa. Suvantovaiheita toki tarvitaan, mutta niiden pituus ja paikka johon ne sijoittaa, on hyvin tärkeää lukukokemuksen kannalta. Enkä  missään nimessä kuvittele suoriutuvani tuosta haasteesta yhtään minua aiemmin kirjoittaneita paremmin, päin vastoin.

Mutta siis, olen keskustellut tästä aiheesta myös mieheni kanssa, joka on lukenut paljon. Nykyisin kuuntelemme äänikirjoja autoillessa ja huomaamme nuo "liibalaaba" kohdat liki yhtäaikaa. Kohdat kun tarina jää hurttaamaan, pyörimään paikoillaan, joskus kelaamme äänikirjaakin eteenpäin, jotta tarina taas lähtisi liikkeelle.

Olemmeko huonoja lukijoita, vai vain ihmisiä, jotka nykyaika on saavuttanut keski-iästä huolimatta? 


Olemme ahneita hyville tarinoille, mutta laiskoja sietämään viivyttelyä. Johtuuko kaikki siitä, että kaikki on nykyisin heti ja tässä saatavilla? Telkkarin sijaan katselemme iltaisin Yle Areenasta dokumentteja, usein Youtube-videoita ja kun nekin alkavat tuntua liian hitailta, siirrymme Instagramin nopeutettujen videoiden pariin. Niissä kun näkyy vain olennainen ja sekin nopeutettuna.

Ovatko nämä kaksi maailmaa, hidas lukeminen ja nopeutettu videopätkä toistensa vastakohtia, vai voisiko niistä nauttia limittäin lomittain?

Mihin kirjallisuus kehittyy? Onko pakko valita joko tai, vai voisiko kaiken laittaa samaan kattilaan ja sekoittaa?

Aika näyttää.

15.1.2017

Tie Luovuuteen 2. viikko


Viikko on kulunut, lauantai-iltana kävin pikaisesti läpi mitä tuli tehtyä? 


- Kuinka monena aamuna kirjoitit aamusivut? Miltä se tuntui? 

Kahtena aamuna, joista toisena tarinaa, en ehkä vielä sisäistänyt tuota pään tyhjentämistä paperille. Ensiviikolla yritän kirjoittaa useampana aamuna. Kirjoitan valkeille A4 arkeille kahtapuolta, koska en aio säilyttää noita papereita. Tarinaideat toki kerään talteen.

- Kävitkö taiteilijatreffeillä? Mitä teit? oliko kivaa?

En käynyt, ei ollut mitään syytä, miksi en olisi käynyt, se taisi vain unohtua kiireisen alkuviikon jälkeen.

- Tapahtuiko viikolla muuta mukavaa? 

Monenlaista mukavaa ehti viikossa tapahtua, ylipäätään pidän nykyisestä elämästäni niin, että koen kaikkea mukavaa tapahtuvan päivittäin.


2. Viikko

Identiteetin löytäminen

1. Miten kulutat aikaasi? Keskity tämän viikon aikana miettimään, mihin aikasi oikeasti kuluu?

Teetkö sitä mitä haluat eniten tehdä, vähiten? Eikö aikaa löydy? Entä jos päättäisit joka päivä, että sinulla on lupa, tehdä juuri sitä mitä eniten haluat 30min. joka ainoa päivä? Vaikka kahdessa otteessa 15+15min.

2. Listaa 20 asiaa joiden tekemisestä nautit. Tämä lista on erinomainen apu, kun suunnittelet taiteilijatreffejä, tai edellä kuvattua oma-aika hetkeä.

3. Valitse yllä olevasta listasta kaksi asiaa, ota ne viikon tavoitteiksi.

4. Kertaa 1. viikon kohta 9. kehut. Valitse niistä kolme parasta ja kirjoita ne viisi kertaa joka aamu.

5. Kirjoita viisi uutta kuvitteellista elämää itsellesi. Tutki onko noissa elämissä jotain pientä jonka voisit toteuttaa tällä viikolla?

6. Listaa 10 muutosta jotka haluaisit nykyiseen elämääsi. Pieniä ja isoja asioita, tämä lista auttaa näkemään, millaiseen muutoksia on mahdollista tehdä. Kyse ei ole joko tai asiasta, pienin muutoksin voi kulkea kohti suurempia.

7. Valitse ylläolevista yksi ja aseta se tämän viikon tavoitteeksi.

8. Toteuta tuo tavoite.

Epäilemättä meistä tulee sitä mitä kuvittelemme. 
Claude M. Bristol

14.1.2017

Lukeminen kannattaa aina

Etenkin jos kirjoittaa. Olen lukenut vähän, viimeisten vuosien aikana, jollain tapaa vastustanut lukemista. Tänä vuonna ajattelin tehdä toisin. Luen kirjoja, joita ihmiset suosittelevat, luen kirjoja jotka osuvat käsiini.


En varsinaisesti kirjoita kirja-arvostelua, koska en jaksa paneutua asiaan riittävästi. Kirjoitan siis vain lyhykäisesti mielipiteeni, kustakin lukemastani kirjasta. 

Taru Kumara-Moision kirja: Maan vetovoima oli mukava elämys. Kirja kertoo perheenäidistä, joka yrittää hiukan liikaa ja lopulta kompastuu yliyrittämiseen. Tarinan opetus oli, ettei elämää aina voi, eikä kannata edes yrittää suunnitella tuhon tarkasti. Oman elämänsä voi rakentaa ohjelistojen varaan, mutta täytyy muistaa, että ne omasta mielestä hyvät ohjeet, eivät välttämättä lainkaan aukea sille toiselle ihmiselle.

Tarina oli uskottavasti ja hauskasti kerrottu. Mutta kuten kirjoissa usein, asia olisi tullut ehkä selväksi, vähemminkin esimerkein, josta syystä aloin huomaamattani harppoa lukiessani, kirjan loppua kohtaan tullessa. Viimeiset pari lukua nappasivat kyllä taas hyvin huomioni, niin että luin ne sana sanalta.

13.1.2017

Perjantai 13 päivä

Taas on aika humissut ohi, liki huomaamatta. Olen uppoutunut historian kirjoituksiin, sukuni tarinoihin ja vanhoihin valokuviin. Ulkona on niin liukasta, ettei ole tehnyt mieli edes kävelyllä käydä.


Mukavinta on laittaa hellaan tulet ja vain nauttia lämmöstä.

Kirjaideat kuplivat, blogia tahtoisin kehittää, mutta olen edelleen epävarma, mihin suuntaan lähtisin, joten kipuilen vielä tovin paikoillani. 

Ärsyttävintä on, että haluaisin rajata tarkemmin aiheet joista bloggaan, mutten ole ihan varma, miten tarkat rajat laittaisin kirjoittamiselle tässä. Nykyisellään tämä on hiukan hajanainen, hyvin sekava ja paljosti epämääräinen kokonaisuus. 

Onko teillä ideoita tai kehitysehdotuksia? 

Rajaanko päivitykset vain kirjoittamista koskeviksi? 
Onko kuvia liikaa/liianvähän?
Sopiva päivitystaajuus? 2, 3 vai 4 päivitystä viikossa?

11.1.2017

Alkuvuoden väsymys ja suunnan etsiminen

Vuoden vaihtuessa sitä on aina innoissaan tulevasta, suunnittelee suuria, energiaa riittää... ja sitten tulevat härkäviikot.

Väsymys tulee aavistuksena, joulun ilon ja lämmön jälkeen ulkona on tasaisen harmaata, pilvet roikkuvat matalalla.


Kaikki hienot ideat pitäisi muuttaa toiminnaksi. Eikä oikein saa kiinni, mistä nurkasta aloittaisi.

Olen kirjoittanut 10 vko:a liki päivittäin. 1000-7000 sanan päivävauhtia. Ehkä tämä on joku kohta, jossa vain olen ammentanut itseni hetkellisesti tyhjiin. Kaikki hienot tekstit tuntuvat keskinkertaisilta, ideat latteilta ja jo kirjotetuilta.

Tietenkään tuo ei ole totta, mutta tunne tuntuu todelta, tai ehkä on kyse vain huonosti nukutusta yöstä. Uni katosi kolmen aikaan, eikä enää palannut. Olo on hiukan tahmea ja voimaton.

Yksi syy väsymykseen voi myös olla se, että olen taas kerran sortunut "yhden tekstin ansaan" vaikka tiedän että mieli pysyy virkeänä kun vie useita projekteja yhtä aikaa eteenpäin. Kun toinen tökkää, ottaa toisen ja jatkaa. Yhden tekstin ongelma on siinä, että kun teksti tökkää, sitä pakertaa ja pakertaa väkisin eteenpäin, eikähän siitä mitään hienoa silloin synny.

Uskottelin itselleni että juuri tämä teksti on tässä kohtaa kiireellisin. Harmittaa oikein, kun jälkeenpäin näen, että olisin saanut enemmän aikaa, jos en olisi väkisin yrittänyt pakertaa kyseistä tarinaa, vaan heittänyt sen aivan vaikka viikoksi sivuun ja keskittynyt muuhun.

Seuraavaksi keskityn vanhojen kuvien skannaamiseen, ja sukutarinan tallentamiseen.


Näitä mustavalkeita kuvia, ja kuvien takana olevia tarinoita kun en kyllästy tutkimaan. Aina löytyy joku pieni lause, jonka yhdistää kuulemaansa tarinaan, kokonaisuus hahmottuu aivan uudella tavalla. Pikkiriikkisistä tiedonmuruista syntyy vähitellen kokonainen kuva, johon minä suvun osasena liityn. 

8.1.2017

Tie luovuuteen - Julia Cameron

Olen vuosia, tarkalleen ottaen vuodesta 2009, selaillut Julia Cameronin kirjaa Tie luovuuteen ja haaveillut, josko joskus ehtisin käydä kirjan läpi kurssi muotoisesti, viikko viikolta.


Joten ystävät hyvät, kirjoittamiseen tai johonkin toiseen taiteenlajiin hurahtaneet, tehdään tämä nyt, tänä vuonna, tästä päivästä alkaen. Joka sunnuntai tästä löytyvät tulevan viikon viikkotehtävät ohjeineen ja lauantaisin ehkä omia pohdintojani tehtävän tiimoilta. 

Niille jotka epäilevät onko tällainen kirjan jakaminen luvallista, kerron että Julia pyytää lukijoita perustamaan voittoa tavoittelemattomia Luovia ryhmiä, joten olkoon tämä sellainen. 

Ja tietysti jos haluaa kirjan kera astua tähän luovaan ryhmään, sekin on sallittua. Aina näistä asioista hiukan enemmän avautuu, jos samalla lueskelee Julian kirjaa. Se löytyy useimpien kirjastojen hyllystä luokasta 17.3 Elämänfilosofia. 

Perustyökalut. 


Aamusivut

Kirjoita joka aamu kolme sivua tekstiä käsin. Joka aamu, ilman rajoitteita, tavoitteita tai epäonnistumisen pelkoa. Kirjoita pois päästäsi kaikki sinne yön aikana kertynyt kuona, kuten huolet ja murheet ja tekemättömät työt ja ilot, ideat ja inspiraation hedelmät.  

Jos mietit että pitää muistaa ostaa kissanhiekkaa, kirjoita ajatus paperille, luultavasti noin muistat sen, ilman että kissanhiekka rapisee ajatuksissasi koko päivän, vieden tilaa luovilta ajatuksilta. 


Taiteilijatreffit

Treffit sinun itsesi ja kirjoittamisen, maalaamisen, tai muun luovan toiminnan kanssa. Ota kaksi tuntia viikossa, mene pois tutusta ympäristöstä ja tee sitä mitä luovuutesi haluaa tehdä. Näille treffeille ei pyydetä kavereita eikä kumppaneita, vain sinä ja luovuutesi. 


1. Viikko

Tehtävät

1. Herää joka aamu puoli tuntia normaalia aiemmin ja kirjoita aamusivut. Tajunnan virtaa, näitä sivuja ei lueta, ei näytetä kenellekkään, ne ovat vain mielen puhdistusta yön jäljiltä. 

2. Vie itsesi taiteilijatreffeille. Tee niin joka viikko. Käy paikoissa, joissa todella haluat käydä, museossa, kirjastossa, kirkossa, kirjoita, maalaa, piirrä, tai vain hiljenny tuntemaan ja kokemaan ympärillä olevaa. Aina ei tarvitse suorittaa. Näistä tehtävistä ei pisteitä jaeta. 

3. Matkusta ajassa: Tee lista kolmesta itsetuntosi vihollisesta, kerää kolme inhottavaa ihmistä elämäsi varrelta, jotka ovat sanoneet jotain niin ilkeää että muistat sanat ja ihmisen äänensävyn vielä vuosienkin päästä. 

4. Valikoi joku tapahtuma menneisyydestä, kirjoita kauhunovelli siitä, tai maalaa taulu siitä tunteesta, jonka tuo hetki loi. Nyt ei kirjoiteta kilpailunovellia, eikä maalata näyttelytaulua, tarkoitus on kohdata oma kauhukokemuksesi. 

5. Kirjoita yleisönosasto kirje, tai piirrä kuva jossa puolustat itseäsi. 

6. Listaa kolme ihmistä, jotka ovat puolustaneet itsetuntoasi, tee näistä henkilöistä oma sankargalleriasi. 

7. Kirjoita ylös joku onnellinen muisto, kirjoita kiitoskirje. 

8. Kuvitteelliset elämät: Jos sinulla olisi VIISI muuta elämää elettävänä, mitä tekisit niillä? olisitko lentäjä, fyysikko, selvännäkijä, nunna, rocktähti, mitä tahansa, rajoituksia ei ole, voit olla tässä ajassa, tai menneisyydessä, tulevaisuudessa tai avaruudessa, kuka tai mikä tahansa.

Ideana on, että nämä elämät ovat hauskempia kuin nykyinen elämäsi. Katso listaa ja valitse yksi, toteuta se. Jos kirjoitit kalastaja, opettele laittamaan mato koukkuun.

9. Montako kertaa olet kuullut ilkeitä huomautuksia tekemisistäsi. Muuta jokainen ilkeä huomautus kehuksi. 

10. Vie taiteilijasi reippaalle kävelylle. 20 min. riittää, ei ole tarkoituskaan kohottaa kuntoa, vain antaa aivoille hiukan happea. 

Kun viikko on kulunut, käy lauantai iltana pikaisesti läpi mitä tuli tehtyä? 


- Kuinka monena aamuna kirjoitit aamusivut? Miltä se tuntui?
- Kävitkö taiteilijatreffeillä? Mitä teit? oliko kivaa?
- Tapahtuiko viikolla muuta mukavaa? 

6.1.2017

Joulu paketoitu

Joulu on laitettu takaisin laatikoihin, odottamaan seuraavaa talvea. Kuusen purkaminen on aina jollain lailla haikeaa ja helpottavaa. Kyllä tuota ihanuutta olisi voinut vielä katsella...


Mutta kyllä se on niin mukava, kun päivänpaiste palaa elämään. Pimein aika on taas selätetty.


Aurinko, niin kylmä kuin tuo ilmanala onkin, piristää mukavasti. Vaikka lehdestä luin, ettei Suomessa enää pölypunkkeja juuri tavata, kannoin petivaatteet eilen koko päiväksi ulos. Vaikkei pölypunkkeja olisikaan, saavat petivaatteet ihanan raikkaan tuoksun.


Kirjoittamisrintamalle kuuluu mukavaa ja hyvää. Kirjoitan edelleen joka ainoa päivä. Melko lailla päivät pääksytysten, sikäli mikäli en satu olemaan lapsenlasta hoitamassa. Mitäpä sitä muutakaan, kun ei ulkona vielä tarkene touhuta, eikä valo aivan riitä maalaamiseen.


Mutta kunhan helmikuu vaihtuu maaliskuuhun, lupaan ja vannon kautta kiven ja kannon, maalaavani muutaman taulun. Maisemia, asetelemia, mitä keksinkään.


1.1.2017

Puutarhaunelmia


Kun ulkona on kylmää ja pimeää, on ihana uppoutua tomaatin kasvatuksen saloihin ja suunnitella, mitä kaikkea kokeilisi kasvattaa tulevana kesänä. 

Jouluna syötiin viime kesän viimeiset porkkanat. Perunoita ja punajuuria on vielä vaikka kuinka, maustekurkkuja iso purkillinen, kurkkusalaattia löytyy ja vadelma/mustikka ja puolukkahilloa. 

Ensi kesänä yritän karsia lajikkeita ja keskittyä niihin, jotka tällä savisella maalla kasvavat. Bokashi-kompostointia vuoden harrastaneena olen vakuuttunut, että vähitellen saan tämän savisen maan kukoistamaan.

 

Talvi-iltoina on hyvää aikaa miettiä myös vuoroviljelyn saloja. Muistella mihin ne sipulit tänä vuonna ja perunat, missä on yrttimaan paikka tulevana kesänä ja millainen kesästä mahtaa tulla, mille seinustalle tomaatit olisi paras istuttaa. 

Kohta on aika kylvää paprikan ja chilin siemenet, tänä vuonna kokeilen myös talvi-istutusta, eli laitan jotain kasvamaan lavaan lasin alle, koho/lämpöpenkkiin. Tutkin riittääkö bokashimulta pitämään penkin sulana, kevään pakkasissa...