13.3.2017

Aina kun kirjoitan

Opin jotain uutta. Joka kerta, joka tarinan yhteydessä.

Usein tuntuu siltä, että harpattuani seuraavalle portaalle, ihmettelen, miksi en ole ymmärtänyt tätä aiemmin? Muistan kuinka joku, on maininnut asiasta, tai olen lukenut siitä jotain, mutten ole sisäistänyt asiaa.

Sitten, yks kaks sisäistän ja kirjoittaminen tuntuu himpun verran järjellisemmältä, tunnen hetken verran lievää iloa. "Tämän kun ymmärsin, ehkä nyt saan tekstin valmiiksi."

Olen nyt käynyt läpi NaNoWriMo:n aikana kirjoittamani kirjan kahteen kertaan. Tänään laitan pillit pussiin editointi Vol. 2. osalta.

Ei kirja ole valmis, ei likikään kustantamolle lähetys kunnossa. Huomenna aloitan seuraavan vaiheen. Nyt kun tarina viimein alkaa olla kutakuinkin kasassa, ontuvat kohdat tarkennettu, osa poistettu, osaa paksunnettu, on aika kirjoittaa puhuvat päät ja kaikkien päiden kaikki ajatukset ylös.

Aiemmin olen puurtanut kirjaa aina luvusta 1 eteenpäin, pyrkinyt liian täydelliseen lopputulokseen liian varhain. Tuosta johtui, että puolivälissä jos huomasin että punainen lanka katosi, en pystynyt korjaamaan alkua. Olin kirjoittanut henkilöt ja tapahtumat liian tarkasti valmiiksi, jotta olisin enää osannut muuttaa niitä.

Tarinat jäivät ontuviksi, kesken, tai julkaistiin hutaistuina.

Tällä kertaa kirjoitan kaikkien kaikki ajatukset esiin. Kirjoitan massiivisen paljon dialogia, koska se on itselleni helpoin lähestymistapa tarinoidessa. Dialogin kautta pääsen helpoiten ihmisen mieleen, miehen, naisen tai lapsen pään sisään, miettimään hänen mielipiteitä, mielialoja, pelkoja ja toiveita.

Neljännellä kertaa, kun koko tarina alkaa olla jo luja kuin kiinan muuri, mutta huonosti kirjoitettu, kuin... nämä blogitekstit :) joita en tapaa korjailla.

Neljännellä kierroksella muutan dialogeista osan toiminnoiksi, ajatukset nähtäviksi, karsin "selitykset" minimiin ja teen henkilöistä eläviä, kokevia, näkeviä. Jäljelle jäävät dialogit tiivistän ja selkeytän.

Vasta tuossa kohtaa mietin, mitkä kohdat kirjoitan kaikkitietävänä, mitkä jonkun ihmisen kautta.. tai kuinka missäkin kohtaa.

Kun tuo neljäs kirjoitusurakka on ohi. Hautaan tekstin kuukaudeksi. Sitten voisin lukaista sen, korjata kirjoitusvirheet, nimet ja muut pienet yksityiskohdat oikein ja luetuttaa tekstin jollakulla...

Siihen asti tämä kaikki on hyvin yksinäistä puurtamista. Milloin olen tuossa kohtaa? Ei mitään tietoa, toivottavasti ennemmin kuin myöhään. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti