21.3.2017

Tiedätkö tunteen

   Kun herää keskellä yötä, eikä uni enää tule. Tarinan hahmot alkavat huudella korviin, "ei sitä noin pitänyt kertoa, vaan näin." Ensin yrittää kääntää kylkeä, tyynyn vilpoista puolta. Ja lopulta, kun ei ole vuoteen vieressä kynää ja vihkoa antaa periksi ja antautuu kuuntelemaan, mitä heillä on kerrottavaa.

- Minä en asu siellä, vaan täällä, tällaisessa asunnossa, seuraa minua.
   Ja minä seuraan, katselen ympärilleni ja nyökkäilen, niin juuri. Tämän takia hän halusi että näen asunnon.

   Viime yönä, koko tarina henkilöitä lukuun ottamatta heitti melkoista kuperkeikkaa. Viideltä nousin, keitin kupin kaakaota ja tein sämpylän, kirjoitin ylös kaiken, mikä oli päässäni pari edellistä tuntia pyörinyt. Sen jälkeen menin vielä vuoteeseen, kirjoitin puolituntia ajatuksiin ilmestyviä kuvia, ennen kuin sain heiltä viimein luvan nukahtaa.

   Kun heräsin tiesin mitä minun täytyy tehdä, kirjoittamisen lisäksi. Näin hyvin selkeän kuvan unessa. Päiväkirjan, päähenkilöni päiväkirjan. Tiedän etten löytäisi sopivaa kirjaa viikossa tai kahdessa, joten se on tehtävä itse. Onneksi olen muinoin käynyt käsi-ja taideteollisuuden joten kirjan sidonta onnistuu.



Nyt siis sidon päiväkirjan, ja täytän sen päähenkilöni ajatuksilla, muistoilla ja toiveilla. 

Joskus kirjallinen työ, on kaikkea muuta kun kirjoittamista.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti